Kulutusverot ovat välillisiä tavaroiden ja palveluiden käyttöön kohdistuvia veroja. EU-maiden valmisteverojen harmonisoinnista huolimatta kulutusverotus vaihtelee maittain laajalti.
Suurin osa kulutusveroista muodostuu Suomessa yleisestä kulutusverosta eli arvonlisäverosta, joka kohdistuu lähes kaikkeen kulutukseen.
Erityiset kulutusverot määräytyvät tuoteyksikkökohtaisesti, ja tuotteiden kokonaisverorasitus voi muodostua useasta eri tavalla määräytyvästä verosta.
Erityisillä kulutusveroilla, kuten tupakkavero, energiaverot, ajoneuvovero ja jätevero, pyritään ohjailemaan kuluttajien kulutusta ja vähentämään ulkoisvaikutuksiltaan haitallista käyttäytymistä. Fiskaaliset tavoitteet ovat keskeisiä perusteita tavallisesti eri kulutusverojen olemassaololle.
Kulutusverot ovat valtiolle tärkeä verotulojen lähde niin Suomessa kuin muissakin maissa.
2010-luvun taitteen vaikeat ajat taloudessa sai monet maat kiristämään kulutusverotustaan. Esimerkiksi yleinen arvonlisäverokanta nousi vuosien 2009–2015 kuluessa valtaosassa EU- ja OECD-maista, eikä Suomi tehnyt tässä mielessä poikkeusta. Vuoden 2015 jälkeen muutokset yleisissä arvonlisäverokannoissa ovat olleet harvalukuisempia kyseisissä maissa.
Kulutusverotuksen tasoa voidaan vertailla esimerkiksi suhteuttamalla maksetut kulutusverot kaikkiin verotuottoihin. Näin mitattuna Suomen kulutusverotus oli OECD-maiden joukossa hieman keskitasoa kireämpää.