Pääomatuloista tehtävät vähennykset 2024

Pääomatuloista saa vähentää muun muassa korkomenoja sekä tulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet kulut.

Tulonhankkimismenot. Pääomatuloista saa vähentää niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot. Pääomatuloja ovat esimerkiksi vuokratulot ja osa listatun yhtiön maksamista osingoista.

Tulonhankkimismenoja voivat olla esimerkiksi sijoittajan ammattikirjallisuus, tietoliikenneyhteys ja tietokoneen hankintameno. Jos hyödykkeellä on käyttöä sekä tulonhankkimistoiminnassa että yksityistaloudessa, menot ovat vähennyskelpoisia vain tulonhankkimistoiminnan osalta. Lähtökohtaisesti esimerkiksi tietokoneen hankintamenosta saa vähentää puolet, jos on näyttöä tulonhankkimiskäytöstä. Yli 1200 euron hankintojen hankintameno vähennetään 25 prosentin vuotuisin menojäännöspoistoin. Jos vähennettävä osuus hankintahinnasta on enintään 1 200 euroa, voit vähentää sen kerralla.

Arvopapereiden, arvo-osuuksien ja muun näihin rinnastettavan omaisuuden hoidosta ja säilyttämisestä johtuneet menot ovat vähennyskelpoisia vain 50 euron ylittävältä osin. Verohallinnon ohjeen mukaan matkakulut pörssiyhtiön yhtiökokoukseen eivät ole vähennyskelpoisia.

Lähdeverotettavan korkotulon hankkimisesta johtuneet menot eivät ole vähennyskelpoisia.

Korkomenot. Vähennyskelpoisia korkoja ovat tulonhankkimislainan korot. Tulonhankkimislaina kohdistuu sellaiseen varallisuuteen, joka kerryttää verotettavaa tuloa. Tulonhankintaan otetun lainan korot voi vähentää täysimääräisesti. Korot vähennetään ensisijaisesti pääomatuloista. Jos verovelvollisella ei ole pääomatuloja, muodostuu pääomatulolajin alijäämä. Tästä alijäämästä myönnetään alijäämähyvitys ansiotulojen veroista.

Alijäämähyvitys on pääomatuloveroprosentin suuruinen osuus syntyvästä alijäämästä.

Vapaaehtoisia eläkevakuutusmaksuja ja pitkäaikaissäästämissopimuksen maksuja saa vähentää yhteensä enintään 5 000 euroa vuodessa. Vähennyskelpoinen enimmäismäärä on kuitenkin 2 500 euroa, jos verovelvollisen työnantaja on verovuonna maksanut verovelvolliselle ottamansa vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksuja.

Maksujen vähennysoikeuden edellytyksenä on lisäksi muun ohessa, että eläkettä aletaan maksaa aikaisintaan TyEL:n mukaiseen vanhuseläkkeeseen oikeuttavassa iässä.

Maksut voi vähentää, vaikka pääomatuloja ei olisi. Silloin maksujen perusteella myönnetään ns. erityinen alijäämähyvitys. Erityinen alijäämähyvitys on 30 prosenttia alijäämästä. Jos henkilöllä ei ole laisinkaan pääomatuloja ja hän on maksanut vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksuja 5 000 euroa, hänen ansiotuloista maksettavia veroja pienennetään 1 500 eurolla (5 000 x 30 %).

Osakaslainan takaisinmaksu. Pääomatulona verotetun osakaslainan takaisinmaksettu määrä on vähennyskelpoinen pääomatuloista, jos takaisinmaksu on suoritettu viimeistään viidentenä verovuonna lainan nostamisvuoden jälkeen.

Luovutustappiot. Omaisuuden luovutuksesta syntyneet tappiot ovat vähennyskelpoisia luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien pääomatuloista. Luovutustappiot ovat vähennyskelpoisia kaupantekovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuotena. Vuoden 2019 luovutustappio vanhenee vuoden 2024 lopussa.

Luovutustappiot vähennetään ensisijaisesti omaisuuden luovutuksesta saaduista voitoista. Verovuoden voitoista vähentämättä jäänyt osuus vähennetään verovuoden puhtaan pääomatulon määrästä ennen muita pääomatuloista tehtäviä vähennyksiä. Luovutustappioita ei oteta huomioon pääomatulojen alijäämää vahvistettaessa.  

Luovutustappiota ei voi vähentää, jos verovuonna luovuttamasi omaisuuden hankintamenot ovat olleet yhteensä enintään 1 000 euroa ja myös luovutushinnat ovat yhteensä enintään 1 000 euroa. Myöskään verovapaaksi säädetyn omaisuuden, kuten vähintään kahden vuoden ajan omana tai perheenjäsenen käytössä olleen asunnon, luovutuksesta syntynyt tappio ei ole vähennyskelpoinen.

Metsävähennys. Luonnollisella henkilöllä, kuolinpesällä ja näiden muodostamalla verotusyhtymällä sekä yhteisetuudella on oikeus tehdä metsävähennys metsätalouden pääomatulosta.

Metsävähennyksen määrä on enintään 60 prosenttia verovelvollisen metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä verovuonna saaman veronalaisen metsätalouden pääomatulon määrästä.

Metsävähennys tehdään verovelvollisen vaatimuksesta, ja hänen tulee sitä vaatiessaan esittää selvitys sen edellytyksistä. Verovuonna tehtävän metsävähennyksen on oltava vähintään 1 500 euroa.

Metsävähennysoikeuden enimmäismäärä eli metsävähennyspohja on enintään 60 prosenttia metsän hankintamenosta ja vähennyspohjan seuranta on verovelvolliskohtaista. Metsän hankintamenona pidetään metsän osuutta kiinteistön hankintamenosta.

Tehty metsävähennys voi tuloutua metsätilaa myytäessä. Metsän luovutusvoiton määrää laskettaessa luovutusvoittoon lisätään tehdyn metsävähennyksen määrä, kuitenkin enintään määrä, joka vastaa 60 prosenttia luovutettavan metsän hankintamenosta.

Metsälahjavähennys. Vuonna 2017 tai sen jälkeen saadusta metsälahjasta tai tehdystä metsätilan lahjanluonteisesta kaupasta on ollut mahdollista tehdä metsälahjavähennys metsätalouden puhtaasta pääomatulosta.  Vähennyksellä on tarkoitus edesauttaa metsätilojen sukupolvenvaihdoksia, mutta sen käyttöä ei ole rajoitettu pelkästään sukulaisluovutuksiin.

Vähennyspohjaa syntyy lahjansaajalle tai lahjanluontoisen kaupan ostajalle, jos metsämaan arvostamislain mukainen verotusarvo ylittää 30 000 euroa tai metsän pinta-ala on vähintään 100 hehtaaria. Vähennysoikeus syntyy raja-arvon ylittävään osaan kohdistuvan lahjaveron perusteella.

Vähennyksen määrä lasketaan maksetun lahjaveron perusteella ja vähennetään puun myyntitulosta. Metsälahjavähennyksen vähimmäismäärä on 1 500 euroa ja enimmäismäärä 195 000 euroa. Vähennys on enintään 50 prosenttia metsätalouden puhtaasta pääomatulosta vuodessa. Vähennys olisi käytettävä viimeistään viidentenätoista vuotena lahjoituksen jälkeen.

Vähennyksen perusteella ei muodostu metsätalouden tappiota. Metsälahjavähennystä on vaadittava ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä.

Metsätalouden yrittäjävähennys. Metsätalouden yrittäjävähennys on viisi prosenttia metsätalouden pääomatulosta, josta on ensin vähennetty metsävähennys, metsätalouden muut menot ja menovaraus.

Pääomatulolajin tappio. Mikäli pääomatuloista tehtäviä vähennyksiä on enemmän kuin tuloja, muodostuu pääomatulolajin alijäämä. Ensimmäisessä vaiheessa alijäämästä myönnetään alijämähyvitys ansiotulojen veroista, mutta mikäli sekään ei riitä (alijäämähyvitykselle on säädetty enimmäismäärä), vahvistetaan pääomatulolajin tappio. Tappio vähennetään seuraavan 10 verovuoden pääomatulosta sitä mukaa kuin pääomatuloa syntyy.

Tulolähteen tappio. Liikkeen- tai ammatinharjoittaja ja maatalouden harjoittaja voivat vaatia toiminnan tappion vähentämistä ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä kokonaan tai osittain saman vuoden muista pääomatuloista. Metsätalouden tappio vähennetään aina muista pääomatuloista.

Elinkeinotoiminnan ja maatalouden lopettaminen. Liikkeen- ja ammatinharjoittajan tai maatalouden toiminnan lopettamisen yhteydessä vähentämättä jääneet tappiot vähennetään verovelvollisen pääomatuloista tappiovuotta seuraavan 10 vuoden aikana, jos tappiota ei saada muutoin vähennettyä toiminnan lopettamisen vuoksi.