Pääomatulojen vähennykset ja tappiot

Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän tulo jaetaan kahteen tulolajiin: pääomatulot ja ansiotulot.

Puhdas pääomatulo lasketaan vähentämällä pääomatuloista luonnolliset vähennykset, eli pääomatulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot. 

Pääomatuloista ei saa vähentää ansiotulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneista menoja. Menot voidaan kuitenkin jakaa molempien tulolajien vähennyksiksi, mikäli ne kerryttävät kumpaakin tuloa.

Tarkoin määritetyssä tilanteessa toisen tulolähteen tappio voidaan vähentää pääomatuloista. Mikäli luonnollisen henkilön tai kuolinpesän elinkeinotoiminnan tai maatalouden tappiota ei voida vähentää elinkeinotoiminnasta, maatalouden tuloksesta tai osuudesta yhtymän maatalouden puhtaista tuloista johtuen toiminnan lopettamisesta, vähennetään vähentämättä jäävät tappiot verovelvollisen pääomatuloista.

Eri tulonhankkimisomaisuuden tuloja ja menoja ei saa sotkea keskenään. Esimerkiksi, jos sijoittajalla on kaksi sijoitusasuntoa, kohdistetaan kunkin huoneiston menot vähennyksiksi juuri siihen kyseiseen huoneistoon, josta menot ovat aiheutuneet.

Jos verovuoden aikana verovelvollisen kaikkien pääomatulojen vähennykset ovat suuremmat kuin tulot, muodostuu pääomatulolajin alijäämä. Pääomatulolajin alijäämän perusteella saa alijäämähyvityksen ansiotulojen veroista. Ansiotuloja ovat esimerkiksi palkat ja eläkkeet. Alijäämähyvityksen saa vain sinä vuonna, kun alijäämäinen pääomatulolaji muodostuu.

Jos alijäämää jää vielä alijäämähyvityksen enimmäismäärän käyttämisen jälkeen, vahvistetaan tästä pääomatulolajin tappio

Myöhempinä vuosina, kun pääomatulolajin tappio on vahvistettu, ei enää saa alijäämähyvitystä.  On myös huomioitava, että luovutustappioita ei oteta huomioon pääomatulolajin alijäämässä.

Pääomatulopuolella tappiot ovat vähennyskelpoisia joko viisi tai kymmenen vuotta tappion syntymisvuoden jälkeen riippuen siitä onko kyse luovutustappiosta vai pääomatulolajin tappiosta.

Luovutustappio syntyy, kun myydään jotain omaisuutta tappiolla. Lahjoituksesta ei synny luovutustappiota. Luovutustappiot ovat vähennyskelpoisia luovutusvoitoista ja muista pääomatuloista (pois lukien lähdeverotettavat korkotulot) viiden vuoden ajan tappion syntymisvuoden jälkeen. Luovutustappiot vähennetään ensisijaisesti verovuoden luovutusvoitoista. 

Pääomatulolajin tappio on sen syntymisvuoden jälkeen vähennyskelpoista kymmenen vuoden ajan.