Vakuutussäästämisen verotus

Sijoittamiseen käytettäviä vakuutusmuotoja ovat lähinnä vapaaehtoinen yksilöllinen eläkevakuutus ja säästöhenkivakuutus. Kapitalisaatiosopimus on myös säästöhenkivakuutukseen rinnastettava sijoitusmuoto.

Kaikissa edellä mainituissa on kyse siitä, että sijoittaja maksaa vakuutusmaksuja vakuutusyhtiölle ja yhtiö palauttaa maksut sekä niille kertyneen tuoton vakuutetulle tai edunsaajalle tietyn ajan kuluttua, tietyn iän saavuttamisen perusteella tai vakuutetun kuoleman johdosta.

Säästöhenkivakuutuksesta maksetaan vakuutussuoritus vakuutetun kuoleman johdosta, vakuutetun täyttäessä tietyn iän tai sovitun ajan kuluttua vakuutuksen ottamisesta. Vakuutetun eläessä sijoitusvakuutuksen perusteella maksettavasta vakuutussuorituksesta on verotettavaa pääomatuloa (veroprosentti 30 tai 34) vain vakuutuksen tuotto, jos vakuutettuna on vakuutuksen ottaja ja saajana on vakuutuksen ottaja itse tai hänen lähiomaisensa ja vakuutussuoritus maksetaan kerralla tai useammassa erässä.

Jos vakuutettuna on muu henkilö kuin vakuutuksenottaja itse ja suoritus maksetaan vakuutuksenottajalle, takaisinostoarvo on kokonaisuudessaan veronalaista pääomatuloa. 

Jos säästöhenkivakuutuksesta nostetaan vain osa, lasketaan koko vakuutuksen sen hetkinen tuotto ja sitä vastaava osa nostetusta vakuutussäästöstä verotetaan pääomatulona.

Vakuutussäästön pääoma voi pienentyä, jos sijoituskohteen arvo alenee tai vakuutuksen hoitokulut ylittävät sijoitusten tuoton. Vakuutuspääoman arvon alenemisen voi vähentää vakuutuksenottajan  pääomatuloista vakuutussopimuksen lopettamisvuonna. Jos pääomatuloja ei ole, vahvistetaan tappion määrä pääomatulolajin tappioksi, joka vähennetään pääomatuloista seuraavan 10 vuoden aikana.

Jos säästövakuutuksen pääoma maksetaan lähiomaisille vakuutetun eläessä, on pääoma saajalle veronalainen lahja. Vakuutuksen tuotto on saajalle pääomatuloa. Jos säästövakuutus maksetaan vakuutetun eläessä muulle kuin lähisukulaiselle, on koko vakuutussuoritus saajan pääomatuloa.

Kun henkivakuutuksesta maksetaan vakuutetun kuoleman johdosta henkivakuutuskorvaus, on tämä suoritus kokonaan perintöveron alaista lähiomaisille. Muille kuin lähiomaisille henkivakuutuksen suoritus on kokonaan pääomatuloa.

Vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen liitetystä henkivakuutuksesta saatu vakuutuskorvaus verotetaan lähiomaisella kokonaan perintönä. Jos eläkevakuutus on otettu 17.9.2009 jälkeen, on perillisten maksettava pääomatuloveroa saadusta kuolemanvarakorvauksesta ja lopusta perintöveroa. 

Kapitalisaatiosopimuksella tarkoitetaan vakuutusluokista annetun lain soveltamisalaan kuuluvia säästämis-, sijoitus- tai varainhoitosopimuksia. Kapitalisaatiosopimuksen vakuutusyhtiön kanssa tehnyt henkilö (sijoittaja) suorittaa vakuutusyhtiölle maksuja joko kertamaksuna tai useassa erässä. Vakuutusyhtiö maksaa sijoittajalle kapitalisaatiosopimukseen sijoitetut varat ja kertyneen tuoton vähennettynä vakuutusyhtiön kuluilla sopimuksessa määrättynä ajankohtana ja yleensä kapitalisaatiosopimuksen eräännyttyä.

Kapitalisaatiosopimuksesta saatua tuottoa verotetaan vasta siinä vaiheessa, kun  varoja nostetaan sopimuksen päättyessä tai aiemmin. Kapitalisaatiosopimuksesta saadusta suorituksesta on veronalaista tuloa se suhteellinen osuus, joka maksuhetkellä vastaa jäljellä olevan tuoton osuutta jäljellä olevasta säästömäärästä.

Kapitalisaatiosopimuksesta aiheutunut tappio on vähennyskelpoinen sopimuksen päättymisvuonna. Tappio vähennetään muista pääomatuloista ja jos niitä ei ole, vahvistetaan tappion määrästä pääomatulolajin tappio, joka on vähennettävissä pääomatuloista seuraavan 10 vuoden aikana.

Kapitalisaatiosopimus ei eräänny sijoittajan kuoleman johdosta, eikä sen johdosta suoriteta kuolemantapauskorvausta. Kapitaaliosopimus on siten osa perinnönjättäjän varoja.

Henkilön itsensä tai hänen puolisonsa ottaman yksilöllisen vapaaehtoisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia ja maksut vähennetään vakuutetun pääomatuloista. Vakuutusmaksuja voi vähentää pääomatuloista enintään 5 000 euroa vuodessa. Jos henkilöllä ei ole pääomatuloja tai pääomatulot eivät riitä maksujen vähentämiseen, 30 prosenttia vähentämättä jääneestä määrästä voidaan vähentää erityisenä alijäämähyvityksenä ansiotulosta menevästä verosta. Tämä alijäämähyvitys vähennetään automaattisesti puolison verotuksessa, ellei vakuutetulla itsellään ole riittävästi ansiotuloista määrättyjä veroja.

Jotta vakuutusmaksut olisivat verotuksessa vähennyskelpoisia, on vakuutusehtojen mukaan eläkkeelle jäämisiän oltava vähintään 68–70 vuotta riippuen vakuutetun syntymävuodesta. Ennen vuotta 2013 otetuissa vakuutuksissa eläkeikä voi olla vakuutetun syntymävuodesta riippuen 63–68 vuotta.

Jos työnantaja on maksanut vakuutetulle ottamastaan yksilöllisestä vapaaehtoisesta eläkevakuutuksesta vakuutusmaksuja verovuonna, on vakuutetun vähennysoikeus itse ottamastaan vakuutuksesta enintään 2 500 euroa. Tämä rajoitus koskee myös YEL:n mukaan vakuutettuja. Työnantajan ottaman ja maksaman eläkevakuutuksen perusteella maksettava eläke on kokonaan ansiotuloa.

Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen perusteella maksettu eläke verotetaan ansio- tai pääomatulona sen mukaan, miten vastaava vakuutusmaksu on vähennetty. Ennen 6.5.2004 otetun vapaaehtoisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksut vähennettiin vuoden 2005 loppuun saakka ansiotuloista. Tällaisten maksujen ja niiden tuoton perusteella maksettu eläke verotetaan ansiotulona. 5.5.2004 jälkeen otetun vapaaehtoisen eläkevakuutuksen perusteella maksettava eläke verotetaan kokonaan pääomatulona.

Yksilöllisen vapaaehtoisen eläkevakuutuksen pääomaa ei voida palauttaa ennen vakuutusehtojen mukaista eläkeikää muuta kuin poikkeustapauksissa. Niitä ovat vähintään vuoden työttömyys, pysyvä työkyvyttömyys, puolison kuolema tai avioero. Palautettu vakuutuspääoma ja sen tuotto verotetaan ansiotulona tai pääomatulona samaan tapaan kuin maksettu eläkekin olisi verotettu. Muusta syystä ennenaikaisesti nostettu vakuutuspääoma verotetaan 50 %:lla korotettuna.