Miten paljon alijäämähyvitys on?
Miten paljon aviopuolisoiden yhteinen alijäämähyvitys on? Voiko toinen puoliso käyttää sen kokonaan? Meillä on vain ansiotuloja.
Verojuristi Georg Rosbäck vastaa:
Enimmillään alijäämähyvitys on aviopuolisoiden ja vähintään kahden alaikäisen lapsen muodostamassa perheessä. Tällöin alijäämähyvitys on 3 600 euroa.
Alijäämähyvitys koostuu verovelvolliskohtaisesta 1 400 euron hyvityksestä ja niin sanotusta lapsikorotuksesta. Alijäämähyvitys on 30 % samana verovuonna syntyneestä pääomatulojen alijäämästä, ja se vähennetään ansiotulojen veroista.
Lapsikorotus on 400 euroa, jos verovelvollisella tai puolisoilla yhdessä on ollut elätettävänään alaikäinen lapsi. Jos lapsia on kaksi tai enemmän, lapsikorotus on yhteensä 800 euroa. Lapsettomilla aviopareilla alijäämähyvityksen yhteinen enimmäismäärä on 2 800 euroa.
Ensiasuntoon otetun lainan koroista alijäämähyvitys on kuitenkin 32 %. Korotus koskee kaikkia ensiasunnon hankkijoita ilman ikärajaa.
Lapsikorotus myönnetään ensisijaisesti sille puolisolle, jonka ansiotulojen valtion tulovero on suurempi. Lapsikorotus voidaan kuitenkin siirtää toiselle puolisolle, jos puolisot sitä vaativat.
Jos lapsia on enemmän kuin yksi, korotuksen voi puolisoiden vaatimuksesta myös jakaa lapsikohtaisesti niin, että molemmat puolisot saavat 400 euron korotuksen. Korotus on jaettava tasan. Verohallinnon mukaan sitä ei voi jakaa niin, että toinen puoliso saisi esimerkiksi 200 euroa ja toinen 600 euroa. Avioeron yhteydessä ja erillään asuttaessa oikeus lapsikorotukseen on vain sillä vanhemmalla, jonka katsotaan verovuonna elättäneen lasta.
Puolisoiden verotuksessa alijäämähyvityksen enimmäismäärä lapsikorotuksineen on yhteinen. Jos toisen puolison alijäämähyvitys jää alle enimmäismäärän, käyttämättä jäävä osa siirretään toiselle puolisolle. Käytännössä näin käy silloin, kun toisen puolison alijäämähyvitys ylittää alijäämähyvityksen ylärajan (1 400 euroa + mahdollinen lapsikorotus) ja toisella puolisolla ei ole alijäämää tai alijäämähyvitys jää alle ylärajan.
Alijäämähyvityksen hyödyntäminen verotuksessa edellyttää pääomatulolajin alijäämää. Alijäämä syntyy, kun pääomatuloista tehtävät vähennykset ovat suuremmat kuin pääomatulot. Tyypillisesti alijäämähyvitystilanne tulee eteen, kun asuntovelallisen korot vähennetään pääomatuloista ja verovelvollisella ei ole lainkaan tai hyvin vähän pääomatuloja.
Vuonna 2019 asuntolainan koroista voi vähentää 25 %.
Jos pääomatuloja ei ole ja pääomatulolaji on esimerkiksi 1 000 euroa alijäämäinen, mikä vastaa esimerkiksi 4 000 euron asuntolainakorkoja, myönnetään verovelvolliselle 300 euron alijäämähyvitys ansiotulojen veroista.
Verohyöty asuntolainan koroista on siis silloin vain 7,5 %.
Jos alijäämää on enemmän kuin alijäämähyvityksen enimmäismäärä, ei ylimenevän osan vähennyskelpoisuutta menetetä lopullisesti. Se vahvistetaan pääomatulolajin tappioksi.
Jos verovelvolliselle ei ole määrätty verotettavasta ansiotulosta veroja tai ne eivät riitä alijäämähyvityksen vähentämiseen, alijäämähyvitys tai siitä vähentämättä jäänyt määrä voidaan verovelvollisen vaatimuksesta vähentää toisen puolison ansiotulosta suoritettavasta verosta.
Tuloverolain mukaan vaatimus on tehtävä ennen verotuksen päättymistä, joten sitä ei voi vaatia jälkikäteen oikaisuvaatimuksella.