Pääomatuloista tehtävät vähennykset 2024

Pääomatuloista saa vähentää niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot.

Tulonhankkimismenoja voivat olla esimerkiksi sijoittajan ammattikirjallisuus, työhuonevähennys, tietoliikenneyhteys ja tietokoneen hankintameno. Jos hyödykkeellä on käyttöä sekä tulonhankkimistoiminnassa että yksityistaloudessa, menot ovat vähennyskelpoisia vain tulonhankkimistoiminnan osalta. Tällaisissa tilanteissa menojen on oltava järkevässä suhteessa tavoiteltuun hyötyyn nähden ollakseen verotuksessa vähennyskelpoisia.

Arvopapereiden, arvo-osuuksien ja muun näihin rinnastettavan omaisuuden hoidosta ja säilyttämisestä johtuneet menot ovat vähennyskelpoisia vain 50 euron ylittävältä osin.

Lähdeverotettavan korkotulon hankkimisesta johtuneet menot eivät ole vähennyskelpoisia.

Vähennyskelpoisia korkoja ovat tulonhankkimislainan korot. Ne voi vähentää täysimääräisesti. Vuodesta 2023 alkaen asuntolainan korot eivät ole enää olleet vähennyskelpoisia verotuksessa. Sama koskee ensiasunnon velan korkoja. Sijoitusasunnon hankintaan otetaan lainan korko on kuitenkin yleensä vähennyskelpoinen tulonhankkimislainan korkona.

Tulonhankkimislaina kohdistuu sellaiseen varallisuuteen, joka kerryttää verotettavaa tuloa. Verovuodesta 2022 lähtien tulonhankkimiskäytössä olevan yhteisetuuden osuuden hankintaan kohdistuvan velan korot ovat vähennyskelpoisia korkomenoja. Muutos kohdistuu käytännössä yhteismetsäosuuksien hankintaan kohdistuvan velan korkoihin.

Korot vähennetään ensisijaisesti pääomatuloista. Jos verovelvollisella ei ole pääomatuloja, muodostuu pääomatulolajin alijäämä. Tästä alijäämästä myönnetään alijäämähyvitys ansiotulojen veroista.

Alijäämähyvitys on pääomatuloveroprosentin suuruinen osuus syntyvästä alijäämästä.

Vapaaehtoisia eläkevakuutusmaksuja ja pitkäaikais­säästämis­sopimuksen maksuja saa vähentää yhteensä enintään 5 000 euroa vuodessa. Vähennyskelpoinen enimmäismäärä on kuitenkin 2 500 euroa, jos verovelvollisen työnantaja on verovuonna maksanut verovelvolliselle ottamansa vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksuja.

Maksujen vähennysoikeuden edellytyksenä on lisäksi, että eläkettä aletaan maksaa aikaisintaan TyEL:n mukaiseen vanhuseläkkeeseen oikeuttavassa iässä.

Maksut voi vähentää, vaikka pääomatuloja ei olisi. Silloin maksujen perusteella myönnetään ns. erityinen alijäämähyvitys. Erityinen alijäämähyvitys on 30 prosenttia alijäämästä. Jos henkilöllä ei ole laisinkaan pääomatuloja ja hän on maksanut vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksuja 5 000 euroa, hänen ansiotuloista maksettavia veroja pienennetään 1 500 eurolla (5 000 × 30 %).

Pääomatulona verotetun osakaslainan takaisinmaksu on vähennyskelpoinen viiden vuoden kuluessa lainan nostamisvuodesta.

Luovutustappio vähennetään ensisijaisesti luovutusvuonna saadusta luovutusvoitoista, sen jälkeen luovutusvuoden muista pääomatuloista. Jos luovutustappiota ei voida vähentää luovutusvuonna, vahvistetaan siitä luovutustappio, joka vähennetään seuraavan viiden vuoden aikana luovutusvoitoista ja muista pääomatuloista. Luovutustappiota ei oteta huomioon alijäämähyvitystä laskettaessa.

Luovutustappio ei ole vähennyskelpoinen, jos verovuonna luovutetun omaisuuden yhteenlasketut hankintamenot ja luovutushinnat ovat molemmat enintään 1 000 euroa.

Luonnollisella henkilöllä, kuolinpesällä ja näiden muodostamalla verotusyhtymällä sekä yhteismetsällä on oikeus tehdä metsävähennys maatilana pidettävältä kiinteistöltä saamastaan metsätalouden pääomatulosta.

Metsävähennyksen määrä on enintään 60 prosenttia verovelvollisen metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä verovuonna saaman veronalaisen metsätalouden pääomatulon määrästä.

Metsävähennys tehdään verovelvollisen vaatimuksesta, ja hänen tulee sitä vaatiessaan esittää selvitys sen edellytyksistä. Verovuonna tehtävän metsävähennyksen on oltava vähintään 1 500 euroa.

Metsävähennysoikeuden enimmäismäärä eli metsävähennyspohja on 60 prosenttia metsän hankintamenosta ja vähennyspohjan seuranta on verovelvolliskohtaista. Metsän hankintamenona pidetään metsän osuutta kiinteistön hankintamenosta.

Tehty metsävähennys voi tuloutua metsätilaa myytäessä. Metsän luovutusvoiton määrää laskettaessa luovutusvoittoon lisätään tehdyn metsävähennyksen määrä, kuitenkin enintään määrä, joka vastaa 60 prosenttia luovutettavan metsän hankintamenosta.

Vuodesta 2017 alkaen on ollut mahdollista tehdä metsätalouden puhtaasta pääomatulosta metsälahjavähennys. Vähennysoikeus koskee metsälahjoja tai metsätilan lahjanluonteisia kauppoja. Vähennyksellä on tarkoitus edesauttaa metsätilojen sukupolvenvaihdoksia, mutta sen käyttöä ei ole rajoitettu pelkästään sukulaisluovutuksiin.

Vähennyspohjaa syntyy lahjansaajalle tai lahjanluontoisen kaupan ostajalle, jos metsämaan arvostamislain mukainen verotusarvo ylittää 30 000 euroa tai metsän pinta-ala on yli 100 hehtaaria. Vähennysoikeus syntyy raja-arvon ylittävään osaan kohdistuvan lahjaveron perusteella.

Vähennyksen määrä lasketaan maksetun lahjaveron perusteella ja vähennetään puun myyntitulosta. Metsälahjavähennyksen vähimmäismäärä on 1 500 euroa ja enimmäismäärä 195 000 euroa. Vähennys on enintään 50 prosenttia metsätalouden puhtaasta pääomatulosta vuodessa. Vähennys on käytettävä viimeistään viidentenätoista vuotena lahjoituksen jälkeen.

Vähennyksen perusteella ei muodostu metsätalouden tappiota. Metsälahjavähennystä on vaadittava ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen valmistumista.

Metsätalouden yrittäjävähennys on viisi prosenttia metsätalouden pääomatulosta, josta on ensin vähennetty metsävähennys, metsätalouden muut menot ja menovaraus.

Jälkimarkkinahyvitys vähennetään kuten pääomatulon hankkimiskulu. Joukkovelkakirjalainan ostaja maksaa myyjälle jälkimarkkinahyvitykseksi kutsuttua laskennallista korkoa edellisen koronmaksupäivän ja velkakirjan luovutuspäivän väliseltä ajalta.

Mikäli pääomatuloista tehtäviä vähennyksiä on enemmän kuin tuloja, muodostuu pääomatulolajin alijäämä. Ensimmäisessä vaiheessa alijäämästä myönnetään alijämähyvitys ansiotulojen veroista, mutta mikäli sekään ei riitä (alijäämähyvitykselle on säädetty enimmäismäärä), vahvistetaan pääomatulolajin tappio. Tappio vähennetään seuraavan 10 verovuoden pääomatulosta sitä mukaa kuin pääomatuloa syntyy.

Maatalouden, liikkeen tai ammatin verovuoden tappio voidaan verovelvollisen ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä esittämästä vaatimuksesta vähentää kokonaan tai osittain saman vuoden muista pääomatuloista. Metsätalouden tappio vähennetään aina muista pääomatuloista.

Liikkeen- ja ammatinharjoittajan tai maatalouden toiminnan lopettamisen yhteydessä vähentämättä jääneet tappiot vähennetään verovelvollisen pääomatuloista tappiovuotta seuraavan 10 vuoden aikana, jos tappiota ei saada muutoin vähennettyä toiminnan lopettamisen vuoksi.