Kotitalousvähennys leikkaa työn verokiilaa

Vuosina 2022–2024 hankit siivoustyötä aiempaa suuremmalla alennuksella. Muutos koskee myös muita kotitalous-, hoiva- ja hoitotöitä. Remonttitöiden osalta vähennys on ennallaan lämmitystapamuutosta koskevia remontteja lukuun ottamatta.

Kotitalousvähennys tehdään suoraan tuloveroista (ei siis tuloista, kuten monet muut verovähennykset). Siitä saatava verohyöty riippuu palveluiden luonteesta:

• Kotitalous- hoiva- ja hoitotyön osalta vähennyksen määrä on 60 prosenttia työn osuudesta yritykseltä ostettaessa (tai 30 prosenttiin maksetusta palkasta + sivukulut) ja henkilökohtainen maksimimäärä 3 500 euroa vuosina 2022–2024.
  
  
• Kunnossapito- ja perusparannustyön osalta vähennys on entisellään 40 prosentissa ja maksimimäärä 2 250 eurossa lukuun ottamatta lämmitystapamuutosta koskevaa remonttia, jossa öljylämmityksestä luovutaan. Kyseisiin lämmitystapamuutoksiin sovelletaan em. korotettuja lukuja vuosina 2022–2027.
  
  
• Vähennyksen omavastuu säilyy 100 eurossa.
  
  

Verot vaikuttavat Onnin ja Tarun harkitsemien palveluiden kustannuksiin

Verot luovat kiilan sen välille, mitä ostaja palveluista maksaa ja mitä tekijälle jää käteen. Kotitalousvähennys leikkaa työn verokiilaa kotitalouspalveluista, joissa verottomana vaihtoehtona on saattanut olla työn tekeminen itse tai teettäminen ilman kuittia.

Esimerkeissä Onni ja Taru pohtivat omatoimisen remontoinnin ja siivoamisen vaihtoehtona palveluiden ostamista, jolloin samaan työhön kohdistuu veroja. Laskelmat kertovat, miten kotitalousvähennys leikkaa palveluihin kohdistuvaa ”kaksinkertaista verokiilaa” ja millainen merkitys vähennyksen muutoksella on.

Ilman kotitalousvähennystä ”kaksinkertainen verokiila” on raskas

Onni ja Taru elävät palkkatuloilla. Ostaakseen palveluita heidän on ensin pitänyt ansaita palkkaa, jonka perusteella on maksettu tuloveroja ja veronluonteisia maksuja. Kun he ostavat palveluita nettotuloillaan, he maksavat vielä arvonlisäveroa. Ennen kuin raha päätyy palvelun myyjän käyttöön maksetaan taas tuloveroja ja veronluonteisia maksuja.

1 000 euron palvelun osto vaatii 1 429 euroa bruttopalkkaa, jos veroprosentti (sisältäen veronluonteiset maksut) on 30. Bruttopalkan perusteella työnantaja maksaa vielä pakolliset työnantajan sosiaalivakuutusmaksut noin 290 euroa. Keskituloisen palkansaajan 1 000 euron nettopalkka tarkoittaa työnantajalle verojen kanssa noin 1719 euron kulua.

Palvelun myyjä tilittää 1 000 euron myynnistä arvonlisäveron, joka on 24 prosentin arvonlisäverokannan mukaan 194 euroa. Loppu summasta menee tekijän ja hänen mahdollisen työnanatajan jaettavaksi: Palkkana maksettaessa bruttopalkaksi tulee 670 euroa ja työnantajamaksuiksi 136 euroa. Jos työntekijän veroihin ja veronluonteisiin maksuihin menee 25 % (168 euroa) työntekijälle jää nettona 503 euroa.

Onni saa tonnin siivoustyöstä puolet takaisin kotitalousvähennyksen korotuksen johdosta

Onni siivoaa ahkerasti kotiaan, koska hän rakastaa puhtautta. Hän elää kuitenkin niin sanottuja ruuhkavuosia, eli työuran lisäksi lapsiperhearjessa riittää pyöritettävää. Lisäksi omille harrastuksille ei oikein tahdo löytyä aikaa. Hän innostuukin kuullessaan Taloustaito–lehteä aktiivisesti seuraavalta ystävältään, että kotitalousvähennyksen avulla saa vuoden 2022 alusta siivoustyön hinnasta takaisin verotuksessa peräti 60 prosenttia, miinus henkilökohtainen sadan euron omavastuu. 

Onni päättää testata muutaman kerran, josko ammattisiivoaja saisi yhtä hyvää jälkeä kuin hän. Siivoamisesta vapautuvan ajan hän käyttää Helsinki GSE:n avoimeen verkkokurssiin Miten talous toimii?.

Siivoajan jälki miellyttää, joten Onni arvioi verkkokurssin päätteeksi, että hyöty kurssista oli jotakuinkin sama kuin hänen rahallinen kustannuksensa siivouspalveluista. Kun Onni vielä sisäistää entistä paremmin vaihtoehtoiskustannukset, hän päättää jatkaa siivouksen ostoa ja pohtii työväenopiston koodauskurssille osallistumista. Siitä voisi olla hyötyä myös tulevaisuudessa työuralla. Toisaalta ajan voisi käyttää myös lasten kanssa marginaaliveroista keskustellessa.

Lopulta Onni huomaa, että koko vuoden aikana hän tuli hankkineeksi siivouspalveluita 1000 eurolla. Kotitalousvähennyksen määräksi tuli omavastuun jälkeen 500 euroa (60 % × 1000 € – 100 €), jolloin loppupeleissä siivouspalvelut maksoivat hänelle 500 euroa. Jos kotitalousvähennykseen ei oltaisi tehty muutosta, hänen kustannus olisi ollut 200 euroa enemmän, eli 700 euroa (kuten seuraavassa remontointia koskevassa esimerkissä).

Tarun remonttityöstä vähennys säilyy ennallaan

Taru suunnittelee seinien maalausta. Viimeksi hän sai apua kotinsa remontointiin ystävältään, jota hän itse oli auttanut laatimaan perunkirjoituksen. Kun kaveriapua ei nyt ole saatavilla eikä remontointi hektisen työarjen ohessa tunnu järkevältä, Taru punnitsee kahden vaihtoehdon välillä:

A) Palvelun osto ammattilaiselta,
B) palkaton remonttivapaa.

A) Kotitalousvähennys tulee Tarun avuksi, kun palvelun osto leikkaa hänen maksamiaan veroja

Taru selvittää, että maalaustyön hinta olisi 1 000 euroa ilman materiaaleja. Kotitalousvähennyksen ansiosta hän saisi 40 prosenttia työn hinnasta veroina takaisin, jos omavastuuta ei huomioida. Taru ei ole kuitenkaan ostanut muita kotitalousvähennyksen oikeuttavia palveluita samana vuonna, jolloin kotitalousvähennys on sadan euron omavastuun jälkeen 300 euroa. Maalaustyön kustannus olisi Tarulle siten 700 euroa.

B) Progressiivinen verotus loiventaa Tarun palkan pienenemisestä koituvaa kustannusta

Taru laskee, kuinka pitkän palkattoman vapaan hän saisi samalla 700 euron kustannuksella. Taru tarkistaa, että hänen tulotasollaan marginaalivero on 48 %, jolloin 1350 euron bruttopalkan aleneminen vähentäisi hänen veroja ja veronluonteisia maksuja noin 650 euroa (48 % × 1350 €). Tällöin nettopalkka laskisi siis samat 700 euroa (1350 € – 650 €), mitä remontin kustannus olisi kotitalousvähennyksen jälkeen. 1350 euron bruttopalkkaa vastaava palkaton vapaa tarkoittaisi reilun viikon mittaista vapaata Tarun palkkatasolla.

Taru miettii, että työnantaja säästää bruttopalkan lisäksi työnantajan veronluonteisia maksuissa noin 274 euroa, vaikka toki työnantaja menettää hänen työpanoksensa.

Vaikka reilun viikon mittainen remonttivapaa houkuttaakin, Taru kallistuu ostamaan palvelun ammattilaiselta. Työnantaja ei ole erityisen halukas antamaan Tarulle palkatonta vapaata, sillä se tarkoittaisi käytännössä menetettyä tuotantoa. Toisaalta ammattilaisen maalausjälkikin lienee parempaa ja samalla Taru luo kysyntää alalle. Hän arvelee, että 1 000 euron laskusta jää arvonlisäverojen, työnantajamaksujen ja tuloverojen jälkeen maalaajalle ja hänen mahdolliselle työnantajalleen ehkä noin 500 euroa.

Tyytyväisenä veronmaksajana ja vahvan julkisen talouden ystävänä Taru on tyytyväinen, kun hän laskee, että kotitalousvähennyksen jälkeenkin julkiselle sektorille voi kertyä veroja ja maksuja ehkä noin 1 100 euroa enemmän kuin hänen tehdessään remontin itse palkattomalla vapaalla.

Tarkempaa tietoa kotitalousvähennyksen tekemisestä

Tilastoja kotitalousvähennyksen käytöstä

Verolaskelmien oletukset:
Alle 53v palkansaajan sosiaalivakuutusmaksut, työnantajan työeläkemaksu keskimääräisen maksun mukaan (24,85 % – 7,15 %= 17,7 %), työnantajan työttömyysvakuutusmaksu 0,5 % ja muut veronluonteiset sosiaalivakuutusmaksut  valtion talousarvioesityksen 27.9.2021 mukaisin ennustein vuodelle 2022.